perjantai 22. joulukuuta 2023

Liila Jokelinin Saapuu sankarina kevät saa vuoden 2023 Salamaisema-palkinnon

Vuoden 2023 Salamaisema-palkinnon parhaasta suomalaisesta populaarimusiikkialbumista saa laulaja-lauluntekijä Liila Jokelinin toinen albumi Saapuu sankarina kevät. Salamaisema-palkinnon on vuodesta 2014 alkaen myöntänyt tämän blogin ylläpitäjä, kulttuurikriitikko Niko Peltonen. Tämänvuotinen palkinto on siis kymmenes: juhlavuosi!

Aiemmat palkinnot ovat saaneet:

2014: Scandinavian Music Group: Terminal 2, 2015:Janne Westerlund: Marshland, 2016: Jukka Nousiainen: Jukka Nousiainen, 2017: jaettu palkinto neljän kesken: Mikko Joensuu: Amen-trilogia, Joose Keskitalo: Julius Caesarin anatomia, Lau Nau: Poseidon, Riitaoja: Täytettyjä lintuja, 2018: Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää, 2019: Chisu: Momentum 123, 2020: Musta valo: Tuleville sukupolville, 2021: Lyyti: Toiveet ja helyt, 2022: Maija Vilkkumaa: 1973

Sekä teatterin että musiikin alalla toimiva Liila Jokelin teki vahvan debyytin Helmi-levyjen vuonna 2019 julkaisemalla Kaamos on huono esileikki -albumillaan. Arvostelin sen tuolloin Soundiin neljän tähden veroiseksi, eikä mielipidettä ole tarvinnut muuttaa. Jokelinilla oli omaperäinen visio, jossa on folkia, iskelmää, teatterimusiikkiperinteen kohtalokkuutta ja indie-sekoilua. Siitä syntynyt musiikki tuntui rehellisen heittäytyvältä ja silti sopivan tarinalliselta. Oltiin sopivasti irti nykypäivän normeista. 

Koko korona-aika ja muut maailmanlaajuiset mullistukset mahtuvat Jokelinin debyytin ja kakkoslevyn väliin, mutta myös keväällä ilmestyneen Saapuu sankarina kevät -albumin soidessa voi olla "hetkisen ajasta irrallaan". Jossain mielessä Jokelinin laulut, samoin kuin upean bändin musisointi, sijoittuvat "myyttiseen todellisuuteen", mutta siellä näyteltävien lemmendraamojen ja siellä koettujen kuolemanenteiden taustalla on kuitenkin metaforiikkaa, joka mahdollistaa näiden biisien kokemisen tyystin henkilökohtaisesti - kuten uskon tarkoitetunkin. 

Täysin oman äänen löytäminen ei ole kenellekään taiteilijalle helppoa. Tämän hetken Suomessa Liila Jokelin muusikkokumppaneineen on yksi siihen kyenneistä. Tämä ei ole americanaa, suomiretroiskelmää tai kansanmusiikkia. Lähimmät vertailukohdat löytyisivät kai jostain Tuula Amberlan suunnalta, mutta siihenkin on lisättävä tarkennus: jos Tuula Amberla olisi aivan erilainen taiteilijapersoona. Vähemmän katuviisas, vähemmän realistinen, lähempänä jotain suosta ja metsästä löytyvää. (Rakastan Tuula Amberlan musaa siinä missä Liila Jokelininkin.)

Vuoden 2023 Salamaisema-palkinnon saajaa ei ollut helppoa päättää, ja vaikeaa se on ollut usein ennenkin. Tänäkin vuonna on tullut vaikka mitä hyviä suomilevyjä. Mainitaan nyt vaikka J. Laitisen ja Jouni J:n Ouroboros, Ester Nuori Lepän Polka Memoriam, Rock Siltanen Groupin Rock'n'rollin voima ja Mustan valon Valtakatu. 

Mutta ehkäpä Liila Jokelin vie voiton yhden biisin ja videon maalikameraratkaisulla. Upea eroottisen rautalankahysterian purkaus Yön harhaan on kummassakin kategoriassa vuoden paras. 


Saapuu sankarina kevät Spotifyssa