Tervetuloa tarkastelemaan Salamaisemaa! Monet sen yksityiskohdat paljastuvat tietysti vasta ajan mittaan, mutta jotain arvon lukijalle voidaan kertoa jo nyt.
Salamaisema on kotimaisen ja ennen kaikkea suomenkielisen populaarimusiikin maisemaa. En sano, että vaihtoehtoisen sellaisen; tuo on liian subjektiivinen ja vähän ylimielinenkin käsite ja sulkee lisäksi pois kaiken sen mielenkiintoisen musiikin, joka syystä tai toisesta löytää suuren kuulijakunnan. Tässä maisemassa liikkuu oman tiensä kulkijoita. Perämetsien outolinnut ja kontroversiaalit egomaanikot tulevvat saamaan enemmän huomiota kuin geneeriset, rokkia rokin vuoksi soittavat tahot. Erno Paasilinna kirjoitti: "Ensiksi kirjailijan on hyväksyttävä se, ettei hän voi olla kukaan toinen." Tätä voi soveltaa muusikoihinkin, ja tämän kriteerin täyttäviä muusikoita Salamaisemassa käsitellään.
Hieman konkreettisemmin: tässä blogissa aion julkaista ennen kaikkea tekstejä, jotka käsittelevät kiinnostavia kotimaisia uutuuslevyjä. En levyarvosteluita, en usko sen journalismin muodon tulevaisuuteen tai mielekkyyteen. Ennemmin jonkinlaisia levyesseitä, jos sellaista termiä uskaltaa käyttää. Kiinnostavuus tulee tietysti monessa tapauksessa kulkemaan käsi kädessä sen kanssa, että pidän kovasti kyseisestä levystä, mutta mikään yleissääntö tämä ei ole. Hirvittävän huonokin levy voi olla kiinnostava, ja uskoakseni vielä yleisempiä ovat kiinnostavat levyt, joista löytyy sanottavaa puolesta ja vastaan.
Oleellista ei olekaan levyjen arvottaminen. Sen lukija voi tehdä itse. Oleellista on sijoittaa ne jonkinlaiselle paikalle suomalaisen kulttuurin jatkumossa - ja tässä kulttuurisessa hetkessä, kun kerran uutuuslevyjä käsitellään.
Muunkinlaisia juttuja blogissa tulee kaiketi ilmestymään. Saatan intoilla jostakin vanhasta suosikista tai kirjoittaa jostakin laajemmasta ilmiöstä. Kotimaisesta musiikista on kuitenkin aina kyse.
Tämä kaikki on tietysti jatkoa sille, mitä minulla oli kunnia päästä tekemään vuosina 2011-2013 edesmenneellä Nuorgam-sivustolla. Ilman Nuorgamin lakkauttamista ei olisi Salamaisemaa. En tosin usko saavani murto-osaakaan tuohon mainioon verkkomediaan kirjoittamieni juttujen lukijakunnasta omin päin, eikä se ole tavoitekaan. Elämäni ajankäytölliset tosiasiat sanelevat sen, ettei Salamaisema päivity suosituimpien musiikkiblogien tahtia. Juttu viikossa olisi luultavasti optimistinen arvio.
Joutomaat, ruostuvat teollisuusalueet, hiljaiset rautatieasemat, lähiömetsiköt, sähkölinjat, hakkuualueet, rantaruovikot, siirtolapuutarhat ja vaatimattomien vaarojen rinteet ovat suomalaista salamaisemaa. Niihin se kiinnostavin musiikkikin tuntuu liittyvän, ainahan se liittyy johonkin paikkaan. Katvealueilta löytyy pieniä maailmanselityksiä, kun suuret eivät enää jaksa kiinnostaa.
Salamaiseman ensimmäinen varsinainen teksti julkaistaan sunnuntaina 26.1. Silloin ilmestyy kirjoitukseni Jarkko Martikaisen tuoreesta Koirien taivas -albumista ja hänen artistipersoonastaan laajemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti