Ilofestival järjestetään Tuusulan Kellokoskella toista kertaa lauantaina 14.6. Olen sillä tavalla osallinen asiaan, että järjestäjät ovat hyviä ystäviäni. Tänä vuonna olen toiminut juuri sähköisesti julkaistun Ilosanomat-festarilehden vastaavana toimittajana. Ajattelin julkaista viikon mittaan tässä blogissa muutaman lehteen kirjoittamani jutun. Kyse on siis mainospuheesta, mutta kaikki kirjoittamani jutut käsittelevät artisteja, joiden musiikkia rakastan syvästi joka tapauksessa.
Tässä pieni mietelmä Yonan taiteesta.
Tässä pieni mietelmä Yonan taiteesta.
________________________________
Ajattelen usein musiikkia sen kuvaamien paikkojen kautta. Niiden ei tarvitse olla konkreettisia paikkoja, niiden ei tarvitse olla lauluissa nimeltä mainittuja: riittää, että pystyn kuvittelemaan ne. Monesti tuntuu siltä, että parasta musiikkia on se, jossa on vahvin paikan tuntu.
Yonan lauluissa se on alusta asti ollut
vahva. Kun hän Pilvet liikkuu, minä en -debyyttinsä
nimikappaleessa katselee ikkunasta siirtolapuutarhaa, pystyn
asettumaan hänen tilalleen: syksyisin usvaan verhoutuvat
siirtolapuutarhat ovat voimakas helsinkiläinen kuva, siinä on
muutos ja pysyvyys samaan aikaan. Siinä on enemmän kuin
pintatasonsa. Siirtolapuutarha on muutosta täynnä, siellä kasvaa
asioita, sieltä korjataan asioita, jotain jää kuihtumaankin;
samalla se on idylli, pysähtyneisyyden ilmentymä. Yonan laulun
kertoja on niin ikään näennäisesti paikallaan, mutta muutos on
tulossa, jotain on tapahtumassa.
Yonan musiikissa mainitaan aika ajoin
paikkoja nimeltä – Sturenkatu, Merihaka – mutta lopulta hänen
lauluistaan hahmottuu sellainen paikka, joka on olemassa vain niissä.
Se on olemassa vain hänen mielikuvituksessaan. Mutta hänellä on
taito ja halu johdattaa kuulijakin sinne levyn tai keikan keston
ajaksi. Hän tekee sen vaivatta ja ehkä tiedostamattaan.
Värit ovat siellä voimakkaampia ja
tunteet suurempia kuin ne värit, joita tässä kirjoittaessani
ikkunasta näen tai ne tunteet, joita tunnen.
Siinä on oleellisin taiteen
merkityksistä. Se saa elämän tuntumaan elämältä eikä sarjalta
banaliteetteja.
Yona: Pilvet liikkuu, minä en
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti