Jatketaan viime vuosikymmenen loppupuolen tunnelmissa. Ne eivät nähtävästi olleet kovin positiivisia. Onkin totta, että kesä 2007 oli itsellenikin sellainen kesä, jonka soundtrackiksi Jontin & Shakan Rata-äänite sopi oikein hyvin. Toisaalta levy toimi myös terveenä suhteellistajana: kyllä monella ihmisellä meni vielä huonommin kuin minulla.
Klassinen teema-albumi on itse asiassa osoittautunut vuosien mittaan loppupuoleltaan vähän repsottavaksi; jää vaikutelma, että varsinainen konsepti loppui kesken (tai oikeastaan levyä vain haluttiin, kai ajan tavan mukaan, venyttää liian pitkäksi), mutta ensimmäiset seitsemän biisiä ja vajaat puoli tuntia muodostaisivat irrallaan kuunneltuna jokseenkin virheettömän tämän alan klassikon. Siten editoitu Rata-äänite kantaisi koko draamankaaren sekavasta uhosta morkkisfiilisten kautta lopulliseen tuhoon, vieläpä yhden hirveän hellekesän toimiessa koko toiminnan osuvana taustamiljöönä. Ja siten editoitu Rata-äänite päättyisi Kesän saldoon, joka toimisi hyytävänä nolla- ja lopetuspisteenä koko toiminnalle. Todellisuudessa julkaistu Rata-äänite jatkuu sen jälkeen vielä yhdeksän raidan verran, ja niistä useimmat ovat eräänlaisia, ehkä sinänsä terveellisiä loppukevennyksiä.
Kesän saldon hidas, samaan aikaan uhkaava ja koomainen meininki sisältää kaikuja ysärin g-funkin synkemmästä laidasta, mutta tuntuu myös ennakoivan mielenkiintoisesti nykyisiä nihilistisiä, jopa itsetuhoisia räppihommia. Kertosäkeen käsitelty laulu aiheuttaa jopa Eevil Stöö -mielleyhtymiä. Painostava "nyt on huonosti, mutta vielä paskempaa on tulossa" -fiilis leimaa koko biisiä niin tunnelman kuin tekstin puolesta. "Mut kesän saldos mua eniten masentaa, et seuraavast voi odottaa vaan vitusti pahempaa" lienee se kolkko laini, johon kappale tiivistyy. Tai sitten se kohta, jossa kaveria viedään ambulanssilla toisen muistotilaisuudesta ja kertoja toteaa, ettei "tää näin nopeet voi tapahtuu uudestaan". Tai sitten vain yksinkertainen lause: "Tää posse flippaa helteistä."
Niin, nämä siis koskien kappaleen alkupuolta. Pitkänpuoleisen biisin puolenvälin jälkeen fokus siirtyy yhtäkkiä väliosa-samplen kautta Lähi-idän kriisiin (mikähän sen ikuisen kriisin maine tuolloin edes oli menossa?) ja yleisiin synkkiin maailmanpoliittisiin lausuntoihin. Äkkiseltään asennonvaihdos tuntuu epätodennäköiseltä, mutta kyllähän kyse on lopulta aika klassisesta yksityisen maailmanlopun tunnelman laajentamisesta yleiseen. Ja myös projisoimisesta: jos yksityiselämässä näkyisi apokalypsin sijaan auringonpaistetta, olisi maailman vääryyksiinkin helpompi suhtautua.
Jos Rata-äänite päättyisi tähän, jäisi aihevalikoiman orastava laventaminen roikkumaan ilmaan, mutta tavalla, joka oikeastaan kiehtoisi minua. Loppupuoli jatkaa tästä, vaikka palaa lopulta yksityiseenkin (ja itse asiassa jatkaa Kesän saldon jälkeen suoraan aika harmittomalla, joskin tehokkaalla Talos on hulluja -bängerillä).
Niin tai näin, Kesän saldo on edelleen vaikuttava dokumentti yhdestä rajallisesta periodista joidenkin ihmisten elämässä.
Spotifyssa
Youtubessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti