Jean S. oli todella omituinen viime vuosikymmenen alkupuolen ilmiö, muutaman vuoden ja levyn ajan hämmentävän suosittu. Kesämies oli bändin ensimmäinen ja menestynein listalevy, se ylsi listakolmoseksi ja 16 listaviikkoon, mutta jotain levyjä tyypit olivat julkaisseet aiemminkin. Oma ensikosketukseni heihin oli jo ensimmäisenä Helsingin-syksynäni 1999, silloin kävimme Salorannan kanssa aika usein Fibassa, siis pelkästään Finlandia-vodkaa ja siihen perustuvia drinkkejä myyneessä baarikopissa Uudenmaankadulla, ja siellä soi aina joku Jean S:n levy, kaiketi heidän debyyttinsä. Jean S. -nimihän tulee käsittääkseni siitä, että kyse oli Sibelius-akatemian opiskelijoista. Tiedän kyllä, että musiikkikorkeakouluissa innoitutaan helposti kaikenlaisiin trollauksiin ja vitsiprojekteihin, mutta tiedän myös aika paljon luovempia ja parempia tällaisia projekteja kuin Jean S. Tässä on ainakaan ulkopuolisen vaikea nähdä mitään karaokea kummempaa pointtia. Oikeastaan Jean S. kuulostaa tyypillisesti karaoketaustoilta. Tässä nyt sentään on liidilaulu, mutta sekin kuulostaa karaoketaustalaululta, ja sitten on vielä varsinaiset taustalaulut, jotka kuulostavat vielä enemmän karaoketaustalauluilta.
Yhtyeen suosio saattaa liittyä siihen viitekehykseen, joka syntyi tai ainakin vahvistui vuoden 2001 alussa aloittaneen Radio Suomipopin myötä. Aikana ennen striimauspalveluita oli vielä houkuttelevaa saada kuulla satunnaista valikoimaa enemmän tai vähemmän tuttuja menneiden vuosikymmenten Suomi-hittejä. Muistan kyllä itsekin tuon houkutuksen. Mainitsen toisen vuosituhannen vaihteessa vähän tärkeän baarin, eli U. Kalevan Kalevankadulla: siellä oli kai jotenkin järkyttävän iso valikoima suomipoppia ja -iskelmää, jota soitettiin jonkun miljoonan cd:n vaihtajan avulla random-järjestyksessä. Se oli vetovoimatekijä, tätä ei voi kiistää.
Jean S. oli sitten vain bändilarppausta samasta lähtökohdasta. He esittivät hyvin tuttuja tai vähän vähemmän tuttuja kappaleita sellaiseen elävä jukeboksi -tyyliin. Käsittääkseni heillä oli erityistä ja ymmärrettävää kysyntää firmakeikoilla, joilla on varmaan hyödynnetty hyvinkin laajaa treenattujen biisien valikoimaa. Tässä tietysti kovan luokan ammattimuusikkoudella on käyttöä. Mutta bändin kuunteleminen levyltä on kyllä ihan saatanan huono idea, en suosittele.
Kesämies-levyn teema on nimen mukaisesti kesä, mutta jostain syystä Jean S. ei ole kuitenkaan viitsinyt laittaa levylle pelkästään kesäbiisejä, vaikka niitä nyt löytyisi kokonaisen uran tarpeiksi. Sen sijaan mukana on esim. Metsämökin tonttu ja In The Navy -suomennos Kaikki laivaan. On tässä tietysti yli puolet klassisia kesäbiisejäkin, Kesäkadusta Kalajoen hiekkoihin ja Kesän lapsesta Kesäduuni bluesiin. Jotain vähän yllättävämpiäkin valintoja, kuten Wooly Bully eli suomeksi Kesä-Esa.
Kesä-Esa.
Tämä varmaan kertoo jo olennaisimman Jean S:n huumorintajusta, nokkeluudesta ja suhteesta suomalaiseen kulttuuriin.
Kesämiehen ja yleensäkin Jean S:n suosion täytyy perustua siihen jukeboksiaspektiin, eli että on vain haluttu ostaa ja kuunnella tuttuja kappaleita, sama se kenen esittäminä. Eipä ihme, että tämän joukkion suosio romahti striimausaikakauden myötä, jolloin alkuperäisiäkin alkoi olla vaivatonta kuunnella koska tahansa ostamatta mitään levyä. Omaan korvaani Jean S. kuulostaa aika vastenmieliseltä. Sellainen vähän vaikeasti määriteltävä ironinen etäisyys ja edellisen nousukauden aikainen Tuomas Vimma -tyyppinen stadilainen vittuiluhuumori ovat tässä niin vahvasti läsnä. Tällainen postmodernissa pusikossa melskaaminen oli nimenomaan viime vuosikymmenen alun ja puolivälin ilmiö. Nykyäänhän eletään taas jonkinlaista uuden vakavuuden aikakautta, hyvässä ja pahassa, eikä lamakausina ole yleensäkään tällaista trollausta kulttuurihistorian kustannuksella. Suomipopin ja -iskelmän äpäräversiot ovat toki koko ajan vahvemmin läsnä ja syövyttävät uutta hyvää musiikkia tieltään, mutta Vain elämää -kontekstissa niille itketään ja niistä liikututaan, mikä on täysin vierasta Jean S:n meiningille.
Mutta joo, maailman hengettömintä ja tarpeettominta musiikkia. Toistaiseksi paskin tässä sarjassa kuuntelemani levy.
17/100
Albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti