Salamaisema-blogin alkuperäinen idea oli käsitellä sellaista varjoon jäävää loistavaa suomalaista musiikkia - tai jos käsittelisin pinnalla olevaa musaa, ottaisin ainakin jonkin sellaisen erikoisen kulman, lainatakseni tuttavani Mikko Kuuselan sanontaa. Ei minulla sitten kuitenkaan ole ollut muilta tekemisiltäni paljoakaan aikaa keskittyä juuri tähän, vaikka aion kyllä penkoa niitä varjojakin myös jatkossa. Mutta elämä virtaa eteenpäin, blogit jos mitkä ovat luontaisia alustoja hetkellisten mielijohteiden toteuttamiselle, ja minulle ne ovat ensisijaisesti juuri sitä. Jatkossakin tulee ilmestymään silloin tällöin Salamaisema-kirjoituksia, joissa käsitellään uutta tai vanhempaa sellaista suomalaista populaarimusiikkia, että siitä voi sanoa paljon ja pitkään.
Mutta koska minua näköjään kiinnostaa myös kotimaisen popin niljainen alavatsa, päätin lanseerata Salamaiseman alaisuuteen rinnakkaisblogin Alamaisema, joka toimikoon vastakohtana pääblogin pyrkimykselle nostaa esiin liian vähälle huomiolle jääneitä uusia tai vanhoja merkkiteoksia. Alamaisema-kirjoituksissa kuuntelen aikanaan suosittuja suomalaisia levyjä, joista ei tullut klassikoita. Semmoista popmusiikin vastinetta Tyynessämeressä kelluvalle loputtomalle muovijätteen pyörteelle.
Pelin säännöt: kuuntelen levyn kerran, kirjoitan siitä, tekstin lopussa on linkki parhaaseen biisiin ja koko levylle arvosana Nuorgam-verkkomediasta tutulla 0-100 -asteikolla, joka on ainoa järkevä musakritiikin arvosteluasteikko.
Etenen artistien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Taustamateriaalina toimii Timo Pennasen korvaamattoman arvokas Sisältää hitin -tietokanta , joka auttaa niin albumien listamenestyksen määrittelyssä kuin aakkosjärjestyksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti