sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kuunnelkaa Suistamon Sähköä!

Semmoinen ihan lyhyt huomio vain tähän väliin, että kuunnelkaa hyvät ihmiset Suistamon Sähköä! Joidenkin korviini kantautuneiden suositusten kautta löysin äskettäin yhtyeen jo vuonna 2015 ilmestyneen esikoislevyn, ja olen luukutellut sitä täällä kotioloissa aivan hurmion vallassa. Seuraavaksi pitäisi tietysti päästä todistamaan toimintaa livenä, koska suurin osa hehkutuksesta on koskenut juuri esiintymistilanteita.

Mistä siis kyse? Karjalaistyyppisten kansanlauluaiheiden ja -melodioiden yhdistämisestä konebiittiin ja räppiosuuksiin. Jos kuulostaa potentiaalisesti kiusaannuttavalta, niin en ihmettele, mutta Suistamon Sähkön suuruus piileekin juuri tällaisen hankalan fuusion toteuttamisessa jotenkin täysin luontevasti ikään kuin nämä erilaiset elementit olisi tarkoitettukin soimaan osana samaa polyfonista kokonaisuutta. Näinhän asia tietysti onkin, koska kyllähän te olette lukeneet kaikki ne väsyneet läpät siitä, mikä on "tämän ajan kansanmusiikkia". Suistamon Sähkön tyypit vain tuntuvat ottaneen tuon retoriikan kirjaimellisesti ja päättäneet, että sehän voi olla tämän ajan kansanmusiikkia ilman, että luovuttaisiin kaikista niistä tyylipiirteistä, joita "kansanmusiikki"-nimisen genren mielletään yleensä sisältävän.

Pelkästään kokoonpanon nimi on täydellinen. Ensinnäkin siinä on alkusointu (sille on aina kumarrettava), ja toiseksikin laatokankarjalaisen pitäjän yhdistäminen mm. modernin populaarimusiikin (eli esim. "konemusiikin") mahdollistaneeseen innovaatioon kuvaa mahdollisimman saumattomasti sitä, miltä tämä musiikki kuulostaa. Rinnastus ei jää pelkästään otsikkotasolle, sillä tekstitkin tuovat perinnemenneisyyden iloisesti tanhuamaan stroboskoopin epilepsiavaloon. Kyse on pitkälti tajunnanvirrasta ja mielikuvista, eikä kyse oikein voisi muusta ollakaan.

Enpä keksi juuri mielekkäämpää ja tarpeellisempaa ja perseelle potkivampaa kuunneltavaa maamme parin päivän kuluttua koittavan pakkojuhlan aattona. Ymmärrettäisiinpä historian ja nykyisyyden suhde yleisemminkin näin vaistonvaraisesti ja tarkasti: historiaa ei voi eristää talvisotaliitteisiin eikä nykyisyyttä johonkin, hmm, post-internet -läppään. Ne täydentävät toistensa merkityksiä, ja elämä on aina ihaninta, kun on virittäytynyt molemmille taajuuksille.


Levy Spotifyssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti